Minun ja hevoseni yhteys

En sano muuta kuin että onpa hieno otsikko. Tämä postaus käsittelee noin jokseenkin 100% niitä syitä, miksen ole taas päivittänyt mitään tälle sivustolle.

Kuten pisimpään ja tarkimpaan tätä blogia seuranneet tietänevät, minulla oli vuokrahevonen. Sen kanssa aika meni kovinkin ratosti, enkä tuntunut saavani mitään aikaan talliltatulon jälkeen. Muutamia keskeneräisiä kirjoituksia ko. hepan kanssa havaituista ja mietityistä asioista löytyy kyllä, mutta niitä laittelen vaikka sitten syksymmällä/talvella.

Miten tämä otsikko sitten liittyy asiaan? No, kuten tavallista, heppaseni otti ja hajotti jalkansa viimeisellä vuokraviikollani. Ei mitään vakavaa; potkaisi kengän irti kavionpalasten seurana. Ontui aika surkeasti parina päivänä, ehtipä jo keräämään nestettäkin jalkaansa. Hienosti hevonen onnistui telomaan itsensä juuri sinä ainoana viikonloppuna varmaankin koko vuonna, kun sillä ei ollut hoitajaa eikä tallin omistajakaan sattunut olemaan kotona.

Arvatkaahan huviksenne, miksi ei meikäläisen postauksia ole näkynyt? Kyllä, hajotin jalkani. Ei nytkään mitään vakavaa; hermopinne, enkä pääse kävelemään. Istuminen on täyttä kidutusta, joten ei ole tehnyt mieli koneellakaan touhuta pitkiä aikoja kerrallaan. Pariin viikkoon en ole kävellyt kunnolla, istumista ja nukkumista olen pyrkinyt välttämään mahdollisimman paljon.

En tiedä, mikä kumma tässä jutussa on. Ei ole nimittäin ihan ensimmäinen kerta, kun minulla on samat vammat kuin vuokra-/hoito-/ratsutushepallani. Äkkiseltään muistan 5-6 vastaavaa tilannetta. Pahin oli viitisen vuotta sitten, kun minulla oli oikea jalkani paketissa ja kuljin kainalosauvoilla. Samaan aikaan (itse asiassa jo muutamaa päivää aikaisemmin) silloinen vakiheppani liikkui kolmella jalalla, koska oli saanut tosi pahan potkun jalkaansa. Molemmilla meillä oli n. pienemmän tukin kokoiset jalat ja kaunista valkoista sidettä (tosin eri syistä).

Pikkuhiljaa alkaa pelottamaan, jos hevoselle sattuu jotain — seuraavana se sama tapahtuu minulle!