Omassa lokerossani

Ajattelin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen jokseenkin “tämä ei sitten ole sellainen tai tälläinen blogi” -tyyppisellä postauksella. Ihan noin niinkuin varoitukseksi (tiedotteeksi) heti alkuun. Ennen kirjoittamisen aloittamista kuitenkin tuli sellainen hiljainen hetki, että “hei, mitä tämä nyt sitten ei ole? mitä tämä yleensäkään on?”. Koska ihminen on onnellinen silloin kun saa lätätä asialle jonkinnäköisen leiman, tai tutummin lokeroida asiat, päätinpä aloittaa lokeroimalla itseni.

…

Kuten mihin?

Kyllä. Yritin taas päästä johonkin tulokseen. Olen jo pitkään miettinyt, että mikä tai millainen olen ratsastajana/hevosihmisenä. En oikeasti osaa kuvailla itseäni mitenkään tyhjentävästi perinteisin “kouluratsastaja”, “esteratsastaja”, “lh-ihminen”, “tätiratsastaja” jne. termein. Enkö saa olla niitä kaikkia?

Helpoin tietenkin olisi lähteä siitä, mitä ei ainakaan ole. No hyvä. En ole esteratsastaja. Anteeksi. Tokihan esteratsastus tietyllä tasolla kiehtoo ja siinä on paljon samaa, mitä muissakin lajeissa. Paljon sitä samaa, mistä pidän. Voivoi sitä kertaa, kun näin Tim Stockdalen demon 2003 Your Horse British Equine Eventissa (nykyään Your Horse Live). Teki mieli ruveta esteratsastajaksi heti samana ilt —

Hetkinen. Ei tainnut siitäkään määrittelystä lähteä purkautumaan tämä juttu. Toisaalta, en ole esteratsastaja siinä mielessä, etten ole kiinnostunut hyppäämisestä, vauhdista ja villeistä tilainteista. En ole niin rohkea, enkä todellakaan tässä kapasiteetissa taitava.

Tulen siis jälleen kerran siihen tulokseen, että koska en osaa määrittää itselleni sopivaa luokkaa sellaisin termein, jotka muutkin ymmärtävät selittämättä, pitää kai turvautua omaa termiin ja selittää se. Termi, jonka keksin joskus lähes seitsemän vuotta sitten ja jolla olen itseäni siitä saakka selittänyt, on “cross-over” -ratsastaja.

crossover, n.
The appropriation of a new style (especially in popular music) by combining elements of different genres in order to appeal to a wider audience

Aika tyhjentävää, eikö totta? Olen siis maastoratsastaja, josta tuli kouluratsastaja, josta tuli lännenratsastaja, josta tuli kouluratsastaja, joka on lännenratsastaja. Yksinkertaista!
Tosin enpä tiedä nyt tuosta “in order to appeal to a wider audience” ellei sitten hevoset ole yleisöä…? Tätä täytyy hioa vielä.

Todellakin. Mielestäni oma ratsastustyylini ja ajattelutapani on eniten sekoitus lännenratsastusta ja klassista kouluratsastusta, jota on lopulta terästetty ns. perinteisellä kouluratsastuksella ja luonnollisella hevostaidolla. (yleisesti jako “classical vs. competitive”)

En osaa oikein samaistua mihinkään tiettyyn perinteiseen koulukuntaan, niissäkin on niin monia erilaisia alajaoksiaan. Sen sanon, että yksi parhaista opettajistani (vaikkakin valitettavan lyhytaikainen sellainen) oli saksalaiseen tyyliin Saksassa koulutettu ratsastuksenopettaja. Hänellä oli kiva, hieman jopa liian luonnollinen tapa ajatella ratsastuksesta. “Liian luonnollisella” tarkoitan tässä nyt sellaista narunpyöritys-yrttiparannus-hevoskuiskaus -tyyppistä luonnollista hevostatoa, jota myös huuhaaksi kutsutaan. Kuitenkaan takertumatta spekulaatioihin narunpyörityksen toimivuudesta tai yrittiparantamisen tehosta. “Luonnollinen hevostaito”, natural horsemanship tai lh, on saanut liikaa negatiivista mainetta (etenkin Suomessa) ja sitä käsitetään liian paljon ihmeratkaisuksi tai joksikin pikajipoksi, millä kaikki paranee. En haluaisi lyödä (enää) tätä leimaa itseeni tai kehenkään muuhunkaan.

Eli näin. Jatkan siis omassa cross-over -lokerossani, se tuskin on mikään omaperäinen tai kattava ratkaisu, mutta helpoin selittää. Eikö totta?

(Ja nyt sitten se varoitus/tiedotus linjalla “tämä-ei-ole-ainakaan-tätä”: Tämä voi olla ihan mitä vain.)