Pohja pois parantamisideoilta

Viittaanpa taasen Mary Wanlessin “Ride With Your Mind” -kirjaan. Ihan vain siksi, että siinä oli mieleenpainuva kuva istunnasta ja maanantaina tällä kokeilin leikkiä. Lisäksi huomasin jotain pelottavan ihanaa ja huolestuttavaa…

Aloitetaan kunnollisella viittauksella kuvaan. Suomenkielisessä laitoksessa (”Mielekästä ratsastusta”) kuva on sivulla 24, vasen ylänurkka. Niille, jotka kirjaa eivät saa käsiinsä, referoidaan lyhyesti kuva ja siihen liittyvän tekstin idea. Kirjan lukeneet voivat hypätä seuraavan kappaleen ylitse.

Kuva liittyy lukuun 2, jossa puhutaan istunnasta ja sen perustasta — kontaktista istuinluilla. Ratsastajan kuuluu “istua istuinluilla” kuitenkaan keskittämättä liikaa painoaan istuinluille. Vakaan istunnan saavuttamiseksi istuinluiden lisäksi tulee tuntea neljännesympyrän muotoiset “lihastyynyt” istuinluiden vieressä (ja takana). Lihasten oikea jännitystaso on olennaista hyvässä istunnassa: liian jännittyneet lihakset pompauttavat ratsastajan pois satulasta. Jos ko. lihastyynyt ovat täysin rennot, paino on liikaa istuinluilla ja istunta on epävakaa.

Olen aina kuvitellut, että ongelmani ratsastajana on se, etten osaa istua hevosen selässä. Tai siis, en osaa istua oikein, vaikka tarvittaessa osaan istua tehokkaasti esim. jos hevonen haluaisi siirtyä ravista käyntiin liian aikaisin.
Maanantaina olin laiska ja päätin ratsastaa ilman satulaa. Ei ihan fiksuimpia ideoitani, mutta hei, kuka nyt aina jaksaa olla järkevä! Sinällään tietysti ratkaisu oli tehokas: istuntaharjoituksista on aina hyötyä (etenkin ilman satulan häiritsevää vaikutusta).

Ratsastelin siinä muina miehinä käytiä, käännöksiä, pysähdyksiä, peruutuksia, ravia… Ja sitten muistin tuon “vakaa istunta” -jutun. Arvatkaahan mitä?

Istuin koko ajan niin, että tunsin sekä istuinluut että nuo lihastyynyt. Kiitoksia hei. Ehkä ratsastuksessani onkin oikeasti jokin muu vika… On se kauheaa, että ihminen joutuu koko ajan keksimään uusia heikkoja kohtia, joita parantaa.