Tapani tutustumisratsastaa & odotusta

Huomenna sitten ratsastamaan pitkästä aikaa. Hevonen kyllä on suhteellisen tuttu, mutten ole vähään aikaan ko. otuksen kanssa touhuillut. Taino, sehän itse asiassa on melkein viimeisiä hevosia, joilla olen ratsastanut. On vain taas mennyt hirveästi aikaa.

En oikein tiedä, että miten sen kanssa pitäisi aloittaa. Pystynkö suoraan kylmiltäni jatkamaan siitä, mitä viimeksi olen treenannut? En kuitenkaan usko, että minun pitäisi suhtautua tilanteeseen aivain kuin uuden hevosen ensimmäiseen ratsastukseen.

Mikä taas herättää yhden kysymysparin: ratsastavatko muutkin uutta hevosta ensimmäisellä kerralla yhtä paljon normaalista eriävällä tyylillä kuin minäkin? Miksi oikeastaan en ratsasta ensimmäisellä kerralla hevosta “kunnolla”?

Normaalisti, kun ratsastan uutta hevosta, en laukkaa lainkaan. Aloitan normaalisti käynnissä, aluksi tavalliset alkukäynnit, askelten pidentämistä ja lyhentämistä ilman ohjia, pysähdyksiä. Sen jälkeen otan ohjat, samoja juttuja ja erilaisia taivutuksia sekä väistöjä. Melko nopeasti otan muutaman kierroksen ravia, jossa yleensä kevennän hetken ja teen ympyröitä/kaarteita. Tämän jälkeen palaan hetkeksi käytiin, josta lähden tekemään siirtymisiä raviin ja pysähtymisiä. Kun siirtymiset ovat suunnilleen hanskassa, teen vähän ravityöskentelyä (samoja asioita kuin käynnissä), yleensä harjoitusravissa. Lopuksi annan hevosen kävellä ja ravata normaalisti, venyttelyt ja loppujäähdyttelyt.

En pyri ratsastamaan hevosta muodossa tai pitämään sitä muuten sellaisena kuin normaalisti ratsastuksessani pyrin. Tavoitteenani on vain kokeilla hevosen lähtötasoa: kuinka kevyesti sitä on ratsastettu, kuinka vastaanottavainen se on tai paljonko se haluaa tehdä itse (pehmeys, myötäys jne.), onko hevonen jäykkä tai kipeä. En yleensä myöskään pyri korjaamaan ongelmia, vaikka sellaisia löytäisinkin ja osaisin korjata tilannetta.

Tämän toimintatavan olen perustellut sillä, että näin pystyn nopeasti yleistämään hevosen “tason” ja samalla tutustun hevoseen paremmin. Tavallaan annan sen kertoa, että mitä se haluaa, pystyy ja on tottunut tekemään. Periaatteessahan laukka kertoisi myös paljon, mutta en oikeasti osaa ratsastaa laukassa sillä tasolla, että tuntisin oloni varmaksi uuden hevosen kanssa. Mistä tietenkin seuraa se, että väistämättä vikutan hevoseen jollakin sellaisella tavalla, mikä ei ollut tarkoitus. Pahimmassa tapauksessa teen jotain sellaista, minkä seurauksena laukan jälkeen hevonen on niin sekaisin, ettei se toimi itselleen ominaiseen tapaan.

Puhun siksi “ensimmäisestä ratsastuskerrasta”, koska tämä pitää paikkansa myös sellaisten hevosten kanssa, joita olen nähnyt tai hoitanut aikaisemminkin, jopa vuosia. Lisäksi ratsastuskerta sisältää myös hoidon ja kuntoonlaiton ennen ja jälkeen tunnin. Ne ovatkin todella tärkeitä juttuja ja haluan, että saan touhuta rauhassa eikä minulla ole kiire.
Seuraavalla ratsastuskerralla otan jonkun ns. normalin ohjelman (”tänään harjoitellaan väistöjä”) ja ohjelman puitteissa paneudun edellisellä kerralla havaitsemiini ongelmakohtiin yrittäen korjata tilannetta. Alan myös ratsastaa hevosella sillä tavalla, joka tähtää hevosen toimimiseen haluamallani tyylillä. Esimerkiksi vaadin ensin myötäyksen, sitten paineen väistämistä (ja paineettomuuteen hakeutumista) ja lopulta vasta takaosaa alle, tai käsittääkseni yleisissä piireissä “peräänantoa” ja “muotoa”.

Entä sitten huomenna? “Ensimmäinen ratsastus” vai “normaali päiväohjelma”? Vaikea sanoa, en tiedä yhtään mitä odottaa!