Yritys selittää sanojen vaikutelmien eroja

Can the horse be expected to respond to a lighter cue if he is not first been given the chance to learn it?

Equusite.com - Missing Elements in Today’s Riding Instruction

Ok, tässä lainauksessa ei ollut nyt sitten mitään muuta järkeä kuin lihavoitu ja kursivoitu sana. (Omia muokkauksiani.)

Olenko ainoa, jonka mielestä sana “apu” on hieman harhaanjohtava, jopa pikkuisen negatiivinen ilmaus?

Jos olen, saannen hieman selitää näkökantaani.

Haluan, että hevonen tekee mahdollisimman paljon asioita itse: en suostu kannattelemaan hevosta käsilläni tai vääntämään hevosta läpi liikkeen. Haluan, että hevonen suorittaa asioita yhdestä merkistä.

Miksi sitten ei sanaa “apu”? Ihan siksi, että aiheuttaa holhoavaa vastakaikua. Asiaa on hankala selittää muille, joille samaa vaikutelmaa ei tule.

Kuitenkin, jos ajatellaan sanaa “käsky”, se on pahimmillaan jopa simputtava ja käskettävän itsenäisyyttä loukkaava komento. Se ei jätä tilaa ajattelulle.

“Apu” on tästä neutraalimpi, ehkä jopa positiivisempi ilmaisu. Silti se vihjaa pitkäkestoisuuteen, neuvovaan ja holhoavaan otteeseen.

Jollain tasolla kuitenkaan ei tunnu hyvältä aina auttaa toista. Tai, lähinnä se ei tunnu hyvältä, että toisen tarvitsee aina apua. Eikö olisi hienompaa, että kaveri voisi tehdä asian itse?

Tietenkään en ole sitä mieltä, että hevosen pitäisi omia aikojaan tehdä asioita. Mutta miksei hevonen voisi yrittää itse antamastamme merkistä? Emmekö voisi vain antaa vihjettä, että hei, nyt tehtäisiin näin?

Jos olisin aktiivinen, piirtelisin kauniin kuvan sanasta “apu”. Se olisi laatikko, jonka sisällä olisi käytävä, joka olisi vain hevosen levyinen. Käytävän päässä olisi x, jonne hevosen olisi tarkoitus pyrkiä. Sitten piirtäisin kuvan sanasta “vihje”. Se olisi pieni sokkelo, jossa olisi x merkitsemässä haluttua paikkaa ja nuoli kertomassa risteyksessä seisovalle hevoselle, että mihin suuntaan lähteä.

Koska olen huono ilmaisemaan itseäni sanallisesti, etenkin tällaisissa asioissa, yritän vielä kerran. Avun tulisi toimia kuten vihjetietokilpailujen vihjeet: ensin vaikeampi (pieni) viiden pisteen vihje, viimeisenä iso ja selkeä yhden pisteen vihje. Avun tulisi olla lyhytkestoinen kuten vihjeen: se luetaan kerran. Avun pitää olla vihje, ei vastaus. Jos apu ei toimi ja vihjeitä ei ymmärretä, vasta ihan viimeiseksi kerrotaan vastaus. Avun tulisi olla kuin vihje: sen pitää tarjota mahdollisuus yrittämiselle, erehtymiselle ja oivaltamiselle.