Ole pehmeä, ole terävä!

En tiedä kuinka helposti ihmiset yleensä “ajautuvat” siihen ajatusmaailmaan, että kanget ja kannukset tarvitaan ns. hankalille hevosille, jotka eivät pysähdy kunnolla tai omaa riittävää liikettä (impulsion, eteenpäinpyrkimystä[?]). Tai sitten niitä voi ja pitää käyttää vasta kun on saavuttanut jonkun tarkasti rajatun tason ratsastuksessa (erityisesti ns. kilpailu- ja koulutustasot).
Itse muistan ainakin pienenä poniratsastajana (no, olen ja haluan olla sitä yhä, mutta puhun nyt siitä ajasta, kun vasta aloittelin ratsastusta) katsoneeni tietyllä tapaa ylöspäin kankien ja kannusten käyttöä ajatuksella “pitää olla tosi hyvä, että voi käyttää noita”. Ajatusmallissani oli mielestäni ainakin kaksi virhettä:

1. Ei oikeasti tarvitse olla kummoinenkaan ratsastaja, että saa hevoselle kanget päähän tai kannukset jalkaansa.
   Julma tosiasia on, että monet ratsastavat kangilla ja kannuksilla vain koska “niin kuuluu tehdä”. Aika usein esimerkiksi näihin välineisiin siirrytään vain siksi, että ollaan menossa aluekilpailuihin, joissa on kankipakko. Tai niitä käytetään vain kilpailuissa/kerran-kaksi ennen kilpailupäivää. Ja vaikka arkisinkin ratsastettaisiin kannuksien ja kankien kanssa, ei se tarkoita sitä, että niitä osattaisiin käyttää oikein.
2. Ei oikeasti tarvitse olla “hyvä” edistyneisyyden mielessä, jotta voisi käyttää kankia ja kannuksia.
   Toinen julma tosiasia on siinä, että ratsastajan ei tarvitse osata piffiä ja paffia, jotta voisi käyttää kannuksia ja kankia oikein, tehokkaasti sekä hyvin. Ei kankien käyttäminen edellytä sitä, että osaa tehdä sulkuväistön laukassa, eikä kannusten käyttöön vaadita, että osaa ratsastaa HeA-kouluohjelman hyväksytysti.

Tietyllä tapaa ns. ratsastuskouluratsastusmaailmassa asennoiduttiin myös siten, että hevosen tarvitsee olla jotain todella erikoista (taitava, lahjakas, kallis, vanha…), jotta sillä ratsastaessa voisi käyttää kannuksia tai kankia. Sekin on mielestäni väärin. Hevosen pitää vain olla hyvin koulutettu hallitsemaan perusasiat paineen väistämisestä (kun ratsastaja painaa oikealla pohkeella, hevonen väistää vasemmalle; kun ratsastaja ottaa tiiviimmän ohjastuntuman, hevonen myötää), jotta sillä voisi käyttää kannuksia tai kankia.

On tietysti hieman eri asia tarvitseeko. Asiasta voi olla montaa mieltä. Mikä loppujen lopuksi on välttämätöntä ratsastuksessa?

Jos haluaa ajatella niin, että hevoselle pitää olla mahdollisimman lempeä ja aina pitää käyttää pehmeitä, mahdollisiman kevyitä apuja, ei sen mielestäni tulisi automaattisesti tarkoittaa, että joku kuolain, raippa, kannukset, tms. olisi ehdottomasti kielletty.

Olen miettinyt asiaa jonkun verran ratsastettuani muutamilla hevosilla “kankikuolaimin” (varsinivelet käytännössä… tapered snaffle tai shank snaffle). Muistutetaan nyt jälleen kerran siitä, että olen aika lailla “reilulla” (keveys, rentous, lempeys, luottamus, minimaalisuus…) ratsastuksella aivopesty, joten minulla oli kyllä epäilykseni kokeilla “kankia” tai kannuksia. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos omistaisin/ostan oman hevosen, joka on lähellekään sellainen kuin yli 90 % ratsastamistani hevosista, tulen ratsastamaan sillä käyttäen kannuksia ja “kankikuolaimia”/bosalia arkiratsastuksessa.

En näin siksi, että kaikki ratsastamani hevoset ovat olleet junttura-ääliöitä. Pois sellaisesta. Suurin osa ratsastamistani hevosista on ollut kevyitä ja herkkiä (tai niistä olisi voinut tulla/on tullut sellaisia), kunhan niitä ratsastettaisiin kevyesti ja herkästi, yksiselitteisillä ja lyhytkestoisilla avuilla (vrt. aikeisemmin marmattamani vihje). Vaikka kanget eritoten tuottavat terävämmän avun, ei se välttämättä ole kova tai muutenkaan huono asia. Kun väline on oikea, myös pienempi viesti menee paremmin perille.

Kannukset taas ovat asia erikseen. Onhan ne tehokkaat, eikä kukaan jää kiinni kehenkään niiden kanssa ratsastaessa. Kun ratsastan kannuksilla, en käytä kannusta pohkeen tehostajana kuin erikoistapauksissa (ns. tavallinen ratsastuskouluratsastaja voisi käyttää raippaa näissä tilanteissa), vielä vähemmän normaalin (eteenpäin)ajavan pohkeen sijasta. Ei, kannuksia on paljon tehokkaampaa käyttää erikseen ja merkitsemään asioita, jotka sekoittuvat helposti ns. tavalliseen pohkeeseen. Kannuksilla on paikkansa ja tehtävänsä aina, oli hevonen kuinka reipas tai laiska tahansa. (Mistä ehkä voisin kirjoitella myöhemmin tarkemmin…)

Kankien ja kannusten hyvän käytön edellytyksenä on kyllä tietenkin riittävän tasapainoinen ja rauhallinen ratsastaja. Yksikään väline sellaisenaan ei ole huono tai hyvä, on vain kyse siitä, käytetäänkö ja miten sitä käytetään. Vanha totuus pitää paikkansa: ei se kuolain, vaan se käsi siellä kuolaimen toisessa päässä!