Suunnitelmallisen ratsastuksen tärkeydestä

Jotta kehittyisi oikein hyväksi, pitää olla tavoitteita, päämääriä, ja yleensäkin vain suunta. Ratsastuksen yhteydessä puhutaan melko paljon isojen linjojen tavoitteista (”ensi vuonna osaan harjoitusravin”, “viiden vuoden päästä SM-kisat”), mutta yksittäiset ratsastuskerrat ovat aika usein melko päämäärättömiä. Ratsastetaan vain “jotain”. Kuitenkin jokaisesta ratsastuksesta saisi myös enemmän irti, jos aina olisi mukana tavoite, suunta harjoituksille.

Kun itse ratsastan, ratsastan aivan liian vähän kaikennäköisiä ratoja. Erityisesti, jos en ole “lännenratsastustuulella”. Kyllähän niitä tehtäväsarjoja, ratoja, voi ratsastaa myös ei-lännenratsastajana! Joskus innostunkin todella ja oikein merkitsen maahan tötsillä tai muilla merkeillä suunnittelemani radan. Yleensä en jaksa miettiä ratoja — tai jos jaksan, en ainakaan merkitse niitä. Kyllähän sitä nyt aitatolpista yms. maamerkeistä voi paikkansa katsoa, eikö totta?

Väärin. Pitäisi oikeasti paneutua ratsastukseen, ja jokaiseen harjoitukseen, asettamalla selkeät päämäärät välitavoitteineen. Summittaisilla merkinnöillä ja suunnitelmilla ei pysty rakentamaan tarkkaa palautejärjestelmää, mikä on ensisijaista ainakin itsekseen ratsastavalle. Jos menet neljä metriä ohitse merkistä, jossa piti pysähtyä, tiedät taatusti, ettei tämä juttu mennyt kauhean hyvin. Merkki ei valehtele.

Olen ensimmäinen myöntämään, että pitäisi ratsastaa enemmän tehtäväsarjoja, ratoja. Niin ratsastustunneilla kuin myös ihan itsenäisesti. Eikä vain minun, vaan ihan kaikkien. Ratsastuskouluissa ja tunneilla ratojen ratsastaminen on vain järjestelykysymys. Tosin se vaatii sitä, että ratsastajat on opetettu itsenäisiksi, eikä vain seuraamaan edellä menevän ratsukon häntää. (Henk. koht. en pidä ratsastajaa edes perustaidot hallitsevana, jos ei osaa itse säätää esimerkiksi välimatkoja, jne. itsenäisen ratsastamisen perusteita.) Yksin ratsastavalla ei ole mitään syytä olla asettamatta itselleen haasteita ja “rajoja” tehtävien muodossa.

Vaikka erilaisten ratojen ratsastaminen on niin tärkeää, ei sitä aina tule tehtyä edes tilaisuuden tullen. Usein sitä myös tuntee päänsä tyhjäksi kaikista radoista, vaikka todellisuudessa erilaisia tehtäväsarjoja on (kirjaimellisen!) loputtomasti. Siksi tästä eteenpäin joka kuukauden toinen maanantai pureuden ratoihin. Joko näin puhtaan höpinän muodossa tai esitelemällä itse ratsastamiani ratoja. Toivottavasti niiden joukosta nousee edes joku mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä tehtävä myös lukijoille.

Toivon myös kommentteja, ehdotuksia, palautetta, keskustelua radoista — miten niistä saisi tehokkaampia? Oliko hyötyä? Onko sinulla parempi/tehokkaampi tehtäväsarja mielessäsi? Jaetaan yhdessä virikkeitä parempaan ratsastukseen!